Magma

Toisinaan keskustelut liikkuvat musiikin aihepiirissä. Tuolloin on varsinkin vanhempien ihmisten tapana ollut valittaa, että rock- tai popmusiikin sanoista ei saa selvää. Rock-vokalistin ääntämyshän voi olla jotain korinan ja örinän välimaastosta. Toisaalta yhtyeen miksaus voi olla sellaisella metelin ja kokeellisen musiikin tasolla, että äänipuurosta ei kuulu kuin murinaa ja särinää. Tämän aiheen tiimoilta on sivistynyt veto kääntää keskustelu superyhtyeeseen nimeltä Magma.

On tietenkin magmaa ja Magmaa. Puheenaiheena tänään on tuo isolla kirjaimella kirjoitettu, joka on eräs omalaatuisimmista progressiivisen rockin yhtyeistä. Magma on niin omaa luokkaansa, että sen musiikkilajille on annettu oma nimikin: Zeuhl. Magma on ranskalainen yhtye, mutta mistään chansonista ei ole kysymys.

Magman tapauksessa sanat voi kyllä kuulla, mutta laulusta ei siltikään saa selvää. Yhtyeen johtajan ja rumpalin Christian Vanderin älynväläys oli nimittäin luoda musiikin lisäksi uusi laulujen kieli. Eikä hän luonut vain kieltä, vaan kokonaisen mytologian planeetta Kobaianista ja sen asukkaista. Tämän planeetan kieli on Kobaian, ja se on siis kaikkien Magma-albumien virallinen laulettu kieli. Varsinaista Kobaianin mytologiaa käydään läpi kolmen Magma-albumin verran. Mutta koska laulu on vierailla kielillä, ei tarinan kulusta ole ihan perillä. Onneksi fanit pitävät yllä sanakirjaa. Kaikkiaan Magma on julkaissut 10 studioalbumia.

Christian Vander asettuu taiteilijana J.R.R Tolkienin ja Marc Okrandin rinnalle. Ensin mainittu loi kirjasarjaansa Keskimaan haltiakielen, kuten ehkä olettekin kuulleet. Viime mainittu on amerikkalainen kielitieteilijä, joka loi tuotantoyhtiön pyynnöstä klingonin kielen ja kieliopin Star Trek –elokuvien sarjaan. Kaikki kolme liikkuvat omalla tasollaan viitseliäisyyden saralla. Tunnetteko ehkä muita? Itselle tulee vielä mieleen elokuvan ”Uhkavaatimus maalle” tehostekieli, jonka kuuluisin lause ”Klaatu, barada nikto” on innoittanut kanadalaista proge-bändiä nimeltään Klaatu. Mihinköhän kategoriaan laittaisi rumpali Remu Aaltosen svenglannin?

Näiden viitteiden valossa onkin yllättävää, että Vanderin mukaan Kobaianin idea ei ole ottanut vaikutteita minkään sorttisesta fantasiasta tai tieteiskirjallisuudesta. Hän vannoo henkilökohtaisen visionsa nimeen. Oli visio sitten mikä hyvänsä, kaupallinen tai ei, niin Magman musiikki on ainakin hyvin näkemyksellistä. Vanderin mukaan Magma todellakin viittaa laavaan, tuliseen ja notkeaan ja Magman musiikki onkin intensiivistä, virtaavaa ja vaihtelevaa. Vander itse on rumpalina varsin kovaa luokkaa. Katsokaa ja vaikuttukaa. Huomasitte videosta varmaankin sen, että kokoonpanossa on kaksi rumpalia. Vanderin mukaan tämä on tarpeellista, koska hänellä itsellään on niin paljon muutakin laulettavaa ja musisoitavaa. Ihan kokonaisvaltainen muusikko tämä Vander, eikä mikään turhanaikainen kannujenpaukuttaja.

Magman musiikille on mainittu monia vaikuttajia, mutta Vander itse korostaa John Coltranen merkitystä. Muita mainittuja ovat Carl Orff ja Igor Stravinsky. Vanderin lisäksi bändin pysyvin jäsen ja taiteellinen voimavara on basisti Yannick Top. Eli rumpalin ja basistin johtama bändi. Muuten bändin koostumus on vaihdellut jatkuvasti ja samalla muodostaa ranskalaisen popmusiikin kuka kukin on –kirjan. Vander keikkailee nykyään jazzia soittavan Christian Vander Quartetin kanssa enimmäkseen Ranskassa.

Sellaista tällä kertaa. Ensi kerralla taidankin saivarrella meille kaikille tutusta sanasta, mutta mistä, siitä kuulette ensi viikolla.

Lastuja:

Muistattehan sen vanhan vitsin, jonka mukaan eräs ulkopolitiikan merkkihenkilö totesi ulkomaan eläintarhoissa majailevan vain ”tankeroita”, kaikissa häkeissä luki ”tankerous”. Niinpä niin, mutta tiesittekö sitä, että englannin kielessä on oikeasti olemassa sana ”cantankerous”. Se tarkoittaa riitaisaa, hapanta ja huonoluonteista ihmistä.

Aikanaan suomalaiset kielitieteilijät virittivät teoriaa suomen ja latinan kielen sukulaisuussuhteesta. Siitä huolimatta latinan termi ”non possumus” ei tarkoita esimerkiksi ”ei sikailua” eikä muutakaan sikamaista. Sen sijaan se tarkoittaa ”emme voi” ja se on paavin epäävä vastaus maallisen vallan vaatimuksiin, nykyään käytössä myös muussa diplomatian kielessä. Jos puoliso pyytää tiskaamaan, voi ylhäisesti vastata ”non possumus”. Olisikohan siitä apua?