torstai 15. lokakuuta 2009

Kuntoilu

Niinhän sitä tietysti tuli uhottua profiilissa, että urheiluun liittyviä aiheita ei käsitellä. Onhan kuitenkin niin, että kahvipöydissämme keskustellaan urheilusta todella paljon, runsain mitoin ynnä useasti. Yleisön palvelijana tässä nöyrryn ja pyöräytän eetteriin ainakin tämän yhden urheiluaiheisen blogin. Jotta itsekunnioitus säilyisi aion kuitenkin kirjoittaa kuntourheilusta, eli liikunnasta, jota jokainen voi harrastaa ja jossa ei tavoitella huippuja, vaan kohde on oman kunnon kohentamisessa.

Mutta mitenkä historia suhtautuu kuntourheiluun? Tietenkin jo muinaiset kreikkalaiset harjoittivat kuntoilua, mutta niinhän ne muinaiset kreikkalaiset ovat aina ensimmäisinä. Pinnallinen ja netistä tarkistamani havainto on, että kuntourheilu on hyvin nuori ilmiö. Jälleen pinnallinen ja erittäin yleinen syy tähän on fyysisen työn jatkuva väheneminen. Ennen vanhaan maamoukan päivä kului suota kuokkiessa ja aateliset joko sotivat tai metsästivät. Aatelisneidot olivat poikkeus, sillä heidänhän tuli olla kalvakkoja, päivyttä ja auringon kiloa kaihtavia luuviuluja. Eli tänäänkään ei heille punttisalia tai solariumia suotaisi. Joukossamme on siis vieläkin tätä ylvästä perinnettä kantavia nuorikkoja.

Varhaisia kuntourheilijoita olivat tietysti myös voimamiehet, tiedättehän nämä sirkuksen puhelinluettelojen repijät. Hehän eivät ole olleet minkään lajin kilpailijoita, vaan usein ihmisiä, joita kunnon ja voiman kehittäminen on kiehtonut siinä määrin, että ovat lähteneet määrätietoisen harjoittelun tielle. Yksi kuuluisimmista voimailun pioneereista on Charles Atlas, joka kuuluu olleen myös Arnold Schwarzeneggerin idoli. Hänen harjoittelumetodinsa oli ns. Dynamic Tension, jossa lihasten rasitukseen ei käytetä painoja, vaan kehon omia lihaksia. Tämä onkin nykyisenä punttisalivetoisena aikana yksinkertainen ja kaunis ajatus.

Hänen mainoksiensa ansiota on se, että populaarikulttuurissa (ja muutenkin) heikko ja ruipelo mies saa rannalla lihaskimpun potkiman hiekan silmillensä ja menettää saman tien tyttöystävänsä ihailun. Minkä hän tietysti saa takaisin käytyään Charles Atlaksen kuntokoulun ja kasvatettuaan lihaksia. Tarinat päättyvät aina onnellisesti, kun entinen ruipelo vetää muitta mutkitta turpiin entistä kiusaajaansa ja saa takaisin heilansa ihastuksen. Vähän kyllä epäilyttää tämä roolimalli, jossa miehet ne vaan lätkivät toisiaan turpiin ja tytöt riippuvat käsivarressa huokaillen. Mutta hei, tämähän oli kultaista 50 - lukua.

Kuntourheilu on tietysti muutakin kuin painonnostoa, joka siis kehittää lihasvoimaa. Varsinaista kuntoa, aerobista eli kardiovaskulaarista kuntoa, nostaa aerobinen harjoittelu, joista useimmiten harjoitellaan juoksua. Vielä on kimmoisuutta lisäävää kuntoilua johon luetaan venyttely tai vaikkapa jooga. Juoksusta tulee usealle mieleen koulu liikuntatunnit ja nuo kammoksutut Cooperin testit. Kuka kumma muuten on tämä Cooper, joka ansaitsisi sakinhivutusta kaikkien maailman koululaisten kiusaamisesta. Hän oli tietenkin Kenneth H. Cooper, USA:n ilmavoimien eversti, joka kehitti testinsä helpoksi ja nopeaksi tavaksi arvioida suurten joukkojen aerobista kuntoa. Tämä tiedonmuru varmaankin aika tyhjentävästi selittää testin suosion suomalaisen koulun liikuntatunneilla.

Mukamas tasapäistävä koulujärjestelmämme kohottaa liikuntatunneillakin lahjakkaat koululaiset selkeästi opettajan suosikiksi samalla kun muut oppivat paikkansa ns. rupusakissa. Tästähän seuraa tietenkin sielun arpeutuminen tunnottomaksi useimpia kouluaineita kohtaan. Syntyy elinikäisiä inhon aiheita, joita lähestyttäessä tunnetaan lähinnä ällötysreaktioita ja traumaattista äkeilyä. Liikunta-aineen tapauksessa tämä on johtanutkin kansanterveyden rapautumiseen suomalaisen enemmistön omatessa omakohtaista fyysistä harjoittelua kohtaan negatiivista tunnetaakkaa. Olin itsekin tässä suhteessa liikunnantuntien uhri.

Onneksi uteliaisuus ja vertaistuki ovat toisille poluille johdattaneet. Olisiko muita syitä harrastaa kuntoliikuntaa? Säännöllisellä liikunnalla on tietenkin monia positiivisia vaikutuksia, kuten useasti meitä jaksetaan muistuttaa. Välillä tuntuu, että asian jatkuva toitottaminen ajaa ihmisiä suorastaan välttämään liikuntaa. Ei pidä kuitenkaan antaa viranomaisten tiedottamistoiminnan johtaa harhaan. Liikuntaa kannattaa harrastaa lähinnä itsekkäistä syistä. Olen itse huomannut, että arkipäivä sujuu huolettomammin ja terveemmin liikuntaharrastuksen ansiosta. Vaan olisiko joitakin hyviä syitä, miksi liikuntaa ei kannata harrastaa?

On niitä. Liikunta esimerkiksi tuottaa fyysistä kipua aina silloin tällöin, toisaalta kyllä auttaa myös sen sietämisessä. On liikunnasta paljon vaivaakin, aikaa kuluu ja lajista riippuen menee joskus rahaa aika paljon. Toisaalta aika paljon kaikkea turhaa tulee tehtyä ilman liikuntaharrastustakin. Myös jokin perussairaus voi olla aika tehokas este liikuntaharrastukselle. Silloin täytyy keskustella lääkärin kanssa sopivan liikuntamuodosta. Myös kävely on hyvä liikuntaharrastus, ainakin aloittelijalle.

Kuntourheilu on myös oma harrastukseni. Keittiöpsykologian mukaan juoksen karkuun keski-ikää, vaan minäpä sanon moisille puheille piut ja paut. Kun on juoksuharrastuksessa päässyt alkuun riittää syyksi riemullisen hyvä olo, jonka normaalista kunnosta ja hyvästä lenkistä saa irti. Sillä normaali kuntohan on se, mitä kuntoilusta haetaan. Jotenkin suomalaiseen kansanluonteeseen kuuluu se, että kun harrastaa lenkkeilyä, niin heti kysellään, että koskas se maratoni sitten juostaan. Ja heti sen perään kerskutaan omalla maratoniajalla, joka kuulemma on alle 4 tuntia.

Selvennykseksi vaan, että kuntoliikunnan tavoitteena ei ole maratonennätyksien rikkominen, eikä edes välttämättä maratonin juokseminen. Kuntoliikunnan tavoitteena on normaali kunto, keskiverto tulos Cooperin testissä. Kautta rantain kuulee tarinoita entisistä liikkujista, jotka liiallisen harjoittelun tuomat vammat ovat ajaneet takaisin sohvaperunuuteen. Kohtuus kaikessa. Toisaalta jos juokseminen sujuu ja tykkää haasteista, niin miksipä sitä ei lähtisi tavoittelemaan ensin maratonin juoksemista ja sitten parempaa aikaa.

Lastuja:

Trasselihan on sellaista, jolla voi puhdistaa vaikkapa koneita. Mutta tarkkana, trassi on Reinin seudulla esiintyvä kivilaji, kun taas trassentti asettaa vekselin trassaatille. Elkää ilekkö sekottaa näitä!

Viime aikoina on ollut vähän römpsyä tuon sään kanssa. Jaa että mitä on? Römpsyhän on kansanomainen ilmaus huonolle räntäsateiselle säälle. Olisikohan siinä mitään perää, että kun hömpsy taas tarkoittaa siemausta pullosta, mielellään alkoholipitoisesta, niin tämä johtuisi marraskuusta? Kun on römpsyä, niin ota hömpsyä.