Kylmä sota

Koska eduskunnalle annettava uusi turvallisuusselonteko on valmis, lienee paikallaan antaa ajatusten viivähtää hetkisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan aiheilla. Kylmän sodan päättymisestä onkin jo kulunut melkein kaksikymmentä vuotta eli se on aidosti historiaa. Trendit vaihtuvat nykyään nopeasti, kylmä sota on väistämättä muotia muutaman vuoden kuluttua, ehkä jo tänä vuonna. Ole siis ajoissa ja aloita tutustumisesi tähän Suomeakin syvältä koskettaneeseen historianjaksoon jo tänään ja tästä blogista.

Kylmä sota muuten muistuttaa meille kuinka historialliset käsitteet ovat monimutkaisia. Koska se alkoi, siitä on monta mielipidettä. Yhtä monta mielipidettä siitä mitä toimia se loppujen lopuksi sisälsi. Varsinaisia vihollistoimiahan ei ollut. Entä oliko se ainutlaatuinen, jatkuuko se vielä jossain? Hyviä kysymyksiä. Kylmän sodan alkumerkille on monta kilpailijaa. Kuuluisin kilpailija on Churchillin rautaesirippu-puhe. Yhtä hyviä alkuja ovat Kennanin pitkä sähke, National Security Act 1947 tai Novikovin sähke. Truman-opin ja Marshall-avun alkuhan oli rahallinen apu Turkin ja Kreikan hallituksille, joista Kreikka kävi ankaraa sisällissotaa kommunistien vastarintaliikettä vastaan.

Kylmää sotaa käytiin konflikteille tyypilliseen tapaan asevarustelun, propagandan, teknisen kilpailun ja vakoilun saroilla. Joukosta puuttuu vain suora aseellinen yhteenotto. Sen esti hulluus, nimittäin MAD, mutually asserted destruction. Kylmän sodan kuumentamiseen ei löytynyt kylliksi hulluutta. Kylmä sota oli sikäli erilainen konflikti, että se voitettiin ilman sodankäyntiä. Molemmat osapuolet kävivät kylläkin ystävällismielisten hallitusten tuella lukuisia ”sätkynukkesotia” ympäri maapalloa.

Marshall avun alkusyy on siis Truman-opissa. Ja koska kylmässä sodassa jokainen liike johti aina vastaliikkeeseen, seurasi tätä NL:n taholta pian Molotov-apu. Nykyään tuo nimi aiheuttaa ainakin itselläni tahatonta hekottelua. Mutta asiaan, Molotov-apu aineellistui pian Comeconiksi, joka joissakin maissa tunnettiin nimellä SEV. Suomi, monen muun puolueettoman maan tapaan sekä kuului että ei kuulunut SEV:iin.

Mutta eihän tämä kylmä sota ole vain kuivaa historiaa. Onhan se innoittanut varsinaisen kylmän sodan rintamilla liikkuva agenttijännärien lajityypin. Mutta omasta mielestäni ei ole tositarinan voittanutta. Siksipä kerron teille tarinan Hedrun Hoferista. Tämä tarina kuvaa mielestäni oivallisesti kuinka kylmä sota oli oikean sodan tapaan kylmä, kyyninen ja ihmiselämää halventava.

Hedrun oli saksalainen, konservatiivisen upseerin tytär. Isän kontaktien kautta Hedrun sai töitä sihteerinä Saksan turvallisuuspalvelussa BND:ssä. Hedrunin isällä puolestaan oli kontakteja Argentiinan ääri-oikeistolaisiin piireihin. Pian hänen huomionsa kiinnittyi erittäin lupaavaan nuorukaiseen nimeltään Hans.

Hans kosi Hedrunia. Hedrunin isä antoi ilomielin suostumuksensa. Kului kuusi vuotta aviollista onnea. Tällä välin BND huomasi jossakin organisaatiossaan sijaitsevan vakavan tietovuodon. Huolellisten analyysien jälkeen vuodon alkuperä kohdistui Hedruniin. BND:n vastavakoiluosasto ratsasi Hedrunin ja Hansin kotitalon. Hans pakeni takaoven kautta samalla aikaa kun Hedrun pidätettiin. Kuulustelujen aikana selvisi, että Hedrun oli uskoutunut vain Hansille. Hans oli tietenkin KGB:n agentti. Kuulustelujen aikana Hedrun yritti itsemurhaa hyppäämällä ikkunasta ja halvaantui loppuiäkseen.

Kuvitelkaa muuten hetken mielessänne, millaista asennetta tällainen operaatio agentilta vaatii. Vaihe yksi on hengenvaarallinen soluttautuminen fanaattisiin poliittisiin ja sotilaallisiin organisaatioihin. Yksikin virhe tietää hengenmenoa. Tähän menee monta vuotta. Vaihe kaksi on avioliitto ja aviollinen elämä vieraassa maassa vieraan ihmisen kanssa kuusi kokonaista vuotta kärsivällisesti tietoa lypsäen. Ja sitten lipettiin sekunnin murto-osassa. Pakoreitti ja –suunnitelma oli tietysti valmis ja harjoiteltu. Kenties agentilla oli jopa vaimo ja perhe, jotka odottivat isänmaan sankaria kärsivällisesti takaisin kotiin. Tämä on kylmää sotaa ankarimmillaan, pohjimmiltaan psykologinen sota. Kylmän sota ratkaistiin kuitenkin taloudellisilla areenoilla.

Nimittäin jo 70-luvulla alkoi olla selvää, että NL oli pahassa pulassa. Huomaavaiset tarkkailijat olivat jo panneet merkille tavallisten kansalaisten kehnon taloudellisen aseman. Lännestä tuotu purkkapaketti tai sukkahousupari saattoi hyvinkin olla ylellisen ravintolaillan arvoinen. Neuvostojohto oli enimmäkseen kyvytön reagoimaan uusiin haasteisiin. Tätä kehitystä katsoi sivusta nuori ja lupaava Mihail Gorbachev. Noustuaan valtaan hän aloitti kuuluisien reformien sarjan.

Taloudelliset reformit kuitenkin vain huononsivat NL:n valtiontaloutta. Poliittiset reformit puolestaan söivät jatkuvasti kommunistisen puolueen valtaa ja NL: eri kansallisuudet aiheuttivat jatkuvasti ongelmia. Vuoden 1991 vallankaappausyrityksen jälkeen Gorbachev palasi Moskovaan vain huomatakseen, ettei kukaan enää ottanut vastaan käskyjä. Alkoi Yeltsinin aika.

Tästä on siis tänä vuonna kulunut 18 vuotta. Vähitellen on koittamassa aika, jolloin sodan kuumentamat tunteet jäähtyvät ja saapuu viileän analysoinnin aika. Suomen tapauksessahan on ollut tapana puhua suomettumisesta ja nähdä tämä ilmiö ikään kuin kansallisena häpeänä myöhemmän kehityksen valossa. Jos kuitenkin nojautuisi taaksepäin ja mietiskelisi, josko suomettumisen voisi nähdä kylmän sodan olosuhteista kumpuavana puolueettoman maan strategiana. Ilman muuta joku oli rähmällään, joku on aina, kukin omaan suuntaansa. Mutta suomettumisen voisi myös nähdä Venäjän naapurimaan taitavaa nuorallatanssia kahden vaativan ja vaarallisen suurvallan välissä. Ja vuodesta 1991 alkanut suuntautuminen Eurooppaan saisi arvoisensa taustan.

Se historiasta tällä kertaa. Ensi kerralla aiheena on ajaton ja rajaton, nimittäin avaruus ja sen ihmeet. Mutta mikä on astroniminen objektimme, siitä kuulette ensi viikolla.

Lastuja:

Kristinuskohan tuli lännestä, mutta sana raamattu idästä. Tämä sana nimittäin pohjautuu kreikan sanaan grammata, kirjaimia merkitsevän sanan monikkomuotoon. Monista kirjaimista tulee tietysti kirja ja Virossa sana raamat merkitsee vieläkin kirjaa. Aikoinaan raamatun kilpailijana Suomessa sinnitteli sana biblia, mutta raamattu kaiketi soinnahtaa paremmalta.

Tiesittekö että on olemassa sellainenkin soitin kuin orffsoitin? Mikä se on? Oikeastaan se on ryhmä soittimia. Säveltäjä Carl Orff oli erittäin kiinnostunut musiikkipedagogiasta. Niinpä hän suunnitteli ja teetätti erityisen instrumenttien sarjan, joka sopi erityisesti alaluokkien lapsille. Jos olette ala-asteella joutuneet jotain soittamaan, se on ollut luultavasti orffsoitin. Näitä ovat mm. nokkahuilu, palikat, ksylofoni (sellainen pieni) ja tamburiini. Heräsikö muistoja? Jos ne ovat ikäviä, tiedätte nyt ainakin kenelle syy kuuluu.