Mars

Jos näkee korkealla tammikuisella yötaivaalla kirkkaan punaisen pisteen, se on luultavasti Mars. Mars onkin 2010 tammikuussa oppositiossa, millä ei tietenkään tarkoiteta parlamentaarista oppositiota, vaan planeetan havaintoja varten suotuisaa asemaa. Sitä voikin sitten kahvipöydässä kehaista, että näinpä koiraa ulkoiluttaessani hienosti planeetan oppositiossa. Ja tietenkin kun tästä sitten keskustellaan lisää, koska ovat kaikki tästä mystisestä avauksesta niin uteloituneita, kannattaa olla aiheeseen varustautunut. Tällä blogilla saatat niin varustautua, että ystäväsi kerrassaan äimistyvät sivistyksesi laajuudesta. Vain sinä ja ”Mistäs puhuttais”© tiedätte salaisuuden. Mutta jo riittävät mainokset, siirrytään asiaan.

Mars kun näkyy paljaalla silmällä, niin se on tunnettu jo muinaisista ajoista lähtien. Sodanjumaluuden se lienee saanut kannettavakseen verenkarvaisen värinsä vuoksi. Kreikkalaisille hän oli Ares, mutta latinalainen nimi oli Mars, Rooman legioonien suojelija. Roomalaiset myös antoivat kuukausista maaliskuulle nimen Marsin mukaan Martius, englanniksi tämä on March, saksaksi märz, ruotsiksi ja ranskaksi mars, jne. Totta kai marssiminen on marssista kuten myös englanninkielinen sotaisuus, martial. Martit ovat muuten Marsin miehiä. Mars on kiinaksi 火星, eli huoxing, joka tarkoittaa myös kipinää. Tiesittekö sitä, että Ares oli varsin miehinen sodanjumala, edustaessaan raivoa, sodan irrationaalista, veristä ja tuhoisaa puolta. Rationaalisen sodankäynnin, strategian, älyn ja viileän analyysin edustaja oli nainen, Athene tai Minerva. Mitähän johtopäätöksiä tästä vetäisi?

Jos aikoo esittää tietäväistä, niin on parempi, että kykenee esittämään keskustelunaiheesta kylmää faktaa. Jostakin syystä ihmiset arvostavat tällaista. Kuulkaapa siis: Mars sijaitsee 227 936 637 km:n eli 1,5 AU:n päässä auringosta. AU on Astronomical Unit, astronominen yksikkö ja maa sijaitsee auringosta yhden AU:n etäisyydellä, keskimäärin. Kätevä muistisääntö, eikö? Marsin kiertoradan eksentrisyys on 0,09341233, eli aika omalaatuinen planeetta. Eksentrisyys kuvaa sitä, miten paljon planeetan (tai kuun) radan muodon ellipsi on ympyrän ja paraabelin välistä. Tällä radallaan Mars taittaa matkansa auringon ympäri noin 687 päivää. Marsilla on kaksi kuuta, Deimos ja Phobos, Aresin uskolliset seuralaiset, pelko ja kauhu.

Mars on kooltaan puolet pienempi kuin maa, massa on noin kymmenesosa, painovoima siis kolmasosa maan painovoimasta. Tästäkin johtuen Marsin ilmakehän paine on vain kahdessadasosa maapallon ilmakehän paineesta. Marsin heikosta painovoimasta johtuen esimerkiksi happi ja muut keveät kaasut karkaavat vähitellen sen pinnalta avaruuteen. Vain hiilidioksidi on kyllin raskasta ja sitähän Marsin ilmakehässä piisaakin noin 95%. Eli Marsissa varmaankin on melkoinen kasvihuoneilmiö käynnissä, arvaa tähän joku. Mutta Marsin keskilämpötila on -46°C, mikäs kasvihuone se tämä. No, Marsin kasvihuoneilmiö nostaa sen keskilämpötilaa n. 5°C. Maassa kasvihuoneilmiö muuten nostaa keskilämpötilaamme 38°C, siis tällä hetkellä.

Mutta miksi näin, tietääkö kukaan? Arvaako edes? Ajatelkaapa. Miksi vuoristossa on aina kylmempää kuin alavilla mailla? Niin aivan, kaasun paineella ja lämpötilalla on yhteys. Marsin roima hiilidioksidimääräkään ei kykene sitomaan itseensä auringon säteilemää energiaa. Toisaalta Mars on kauempana auringosta kuin Maa ja sen vuoksi saa myös vähemmän säteilyä osakseen. Marsista puuttuu myös tällä hetkellä vulkaaninen toiminta, joka voisi uusintaa Marsin ilmakehää ja nostaa painetta.

Jossain historian vaiheessa Marssissa on ollut tulivuoriakin, joista jäänteenä on muinaisten tulivuorien ketju, kuuluisimpana ketjun linkkinä näistä Olympus Mons. Tilanne on täysin erilainen maan sisarplaneetalla Venuksella, jonka kaasukehästä niin ikään 96% on hiilidioksidia mutta ilmanpaine pinnalla 90 kertaa Maata korkeampi. Sama paine vallitsee Maan valtamerissä kilometrin syvyydessä. Lämpötila paiskoo siinä 460°C huitteilla ja pilvissä lilluu mm. rikki- ja fosforihappoa. Venuksen tutkijat pitävätkin Venuksen olosuhteita hallitsemattoman kasvihuoneilmiön seurauksena. Sellainen rakkauden jumala meillä sisarena seilaa.

Mutta Marsissa väitetään olevan käynnissä ilmastonmuutos, sillä Marsin napalakkien havaittu pienenevän useana vuotena peräkkäin. Joidenkin kellokkaiden mukaan tämä johtuisi auringon aktiivisuudesta ja sen muutoksesta. Samaan syssyyn esitetään todisteita muidenkin aurinkokuntamme planeettojen lämpiämisestä. Jos Maan ilmastonmuutoskin on kiistanalainen, niin on hitusen vaikea uskoa, että toisen planeetan ilmastonmuutoksesta voitaisiin olla paremmin selvillä. Marsin säällä saattaa olla suurempi vaikutus. Ilmastonmuutoksesta olen sitä mieltä, että se on ainakin kiistatta osoittanut ihmisten rajattoman kyvyn kiistellä kaikista asioista, olivatpa nämä sitten mitättömiä tai merkittäviä.

Lähiplaneetta kun on, niin Mars on tietenkin jo tieteen alusta asti houkuttanut itseänsä tutkimaan. Maasta kaukoputkella katsoen havaintoja vaikeuttavat Maan levoton ilmakehä sekä Marsin ilmakehän pöly, joka välillä äityy pölymyrskyiksi asti. Vaikeista olosuhteista huolimatta Milanon observatorion Giovanni Schiaparelli havaitsi 1877 Marsin pinnalla viivoja, jotka nimesi Italian kielellä ”canaliksi”, jolla tarkoitti uraa. Eipä aikaakaan, kun englanninkielinen lehdistö lööpisteli Marsista löytyneen kanavia.

Tästä eräs Percival Lowell innostui vallan niin, että perusti Arizonaan observatorion, jolla Marsin sivilisaation rakenteita tuli etsiä. Hän jopa julkaisi kolme kirjaa Marsin sivilisaatiosta ja kuvitti nämä Marsin kanavien kartastoilla, joiden antamien tietojen valossa hän ennusti mm. Marsin pääkaupungin tarkan sijainnin. No, onhan tälle helppo nyt nauraa. Kannattaa silti muista, että Arizonan observatoriossa Lowell aloitti sen työn, joka hänen kuolemansa jälkeen johti Pluton löytymiseen aurinkokunnasta. Sikäli lohdullista, että höynähtäneistäkin lähtökohdista voi sukeutua jotain myönteistä. Tämänhän kyllä jokainen aikuinen ihminen omasta arjestakin saattaa havaita.

Muuten, tästä saattaa jollekulle tulla mieleen kuuluisat kasvot Marsissa. Viking 1 luotain kuvasi vuonna 1976 Marsista huonolaatuisen kuvan, jota pilkutti melkoinen määrä huonoa dataa, eli kohinaa. Jälleen todiste Marsin muinaisesta sivilisaatiosta! Mutta voi, myöhempien luotaimien, Mars Global Surveyorin ja Mars Reconnaissance Orbiterin kuvat paljastivat alueelta vain tavanomaisen kukkulan. Tästä linkistä pääsee vertaamaan kuvia. Vaikka tietenkin tämä on jälleen Nasan salaliitto.

Lentäviä lautasia vai kylmää faktaa, mitä Mars merkitsee sinulle? Tuskinpa ihmiset Marsia ajatellessaan tuumivat ainoastaan ilmakehien paineita ja napalakkeja, kuten em. esimerkeistä huomannemme. Kaikista planeetoista juuri Mars on suosituin ja tunnetuin, suuri mielikuvien villitsijä. Jos satunnaisesti kysyttäisiin, mistä ulkoavaruuden muukalaiset tulevat tai millä planeetalla todennäköisesti olisi elämää, vastaus olisi tietenkin useimmiten Mars.

Tämä ei kenties perustu tiedeuutisten ahkeraan lukemiseen, vaan kulttuurimme tuotteisiin, joita tietenkin aika ajoin ruokkii tieteelliseltä vaikuttavat löydökset. Itselläni helähtää lämpimänä mieleen Edgar Rice Burroughsin Mars sarja. Unohtaa ei sovi lukemattomien sci-fi elokuvien marsilaisia lentävissä lautasissaan. Vaikka toisinaan olivat nämä muuten Venuksestakin tai vaikkapa salaperäiseltä planeetta X:ltä. Marsista tulivat niin H.G. Wellsin tripodit kuin Warner Brossin iki-ihana älykkömarsilainen Marvin marsilainen. Tsekatkaapa Marvinin mainio aksentti, videon alkupuolella Väiski rakastaa maailmaa, Marvin lentelee tietenkin ufolla.

Mutta lenteleekö ihmiskunta Marsiin? Asiahan on ollut viime aikoina tapetilla, suunnitelmia on olemassa. Tätä on tietenkin suunniteltu jo 50-luvulta lähtien ja aina se on ollut toteutumassa 10–30 vuoden päästä. 50-luvulla ehdotuksen Mars lennosta esitti V2 aseen suunnittelija, sittemmin Nasan raketteja suunnitellut Wernher von Braun. Tietenkin myös Neuvostoliitolla oli omia suunnitelmia. Tätä nykyä voimassa olevia suunnitelmia on USA:lla, Euroopalla Venäjällä ja Kiinalla. Lisäksi on olemassa ainakin yksi yksityinen suunnitelma. Yksityiset yritykset tulevatkin hoitamaan tulevaisuuden avaruustoiminnasta jonkin luontevan osan, mieleen muistuu nyt ainakin Space-X ja Virgin Galagticin The Spaceship Company.

Pelkkä lentely jonnekin ei sinällään ole kovin tavoiteltavaa. Viime kädessä Marsiin pitäisi muuttaa pysyvästi. Ihmiskunnan siemenen pitäisi pikkuhiljaa levitä maailmankaikkeuteen. Olisi siinä vähän isompi hiekkalaatikko mitä sotkea. Marsiin muuttaminen huipentuisi maantamiseen, tai maankaltaistamiseen. Tieteen ja ajan avulla Marssissa voisi, korkeimman hypoteettisesti, olla hengitettävä ilmakehä ja kasvillisuutta. Ehkä joskus, mutta tietenkin sinne pitäisi ensin päästäkin.

Lastuja:

Suomessa ja karjalassa sana viha voi merkitä myös tulehdusta tai sairauksia aiheuttavaa maagista voimaa. Monissa suomen sukukielissä kielissä viha merkitsee myös myrkkyä, varsinkin käärmeen myrkkyä. Ja mikäpä on myrkyn väri? Aivan oikein, vihreä. Sanoilla vihreä ja viha arvellaankin oleva sama indoeurooppalainen kantamuoto.

On metropoleja, kaupunkikeskittymiä. On megapoleja, kymmenien miljoonien asukkaiden kaupunkiketjuja. Mutta mikäs on ecumenopolis? Tämä on kreikkalaisen kaupunkisuunnittelija Constantinos Doxiadiksen näkemys koko maapallon kattavasta kaupungista. Tätä visiota ovatkin sittemmin hyödyntäneet monet populaarikulttuurin taitajat. Muun muassa Tähtien Sodan universumissa galaksin pääkaupunki Coruscant peittää alleen koko planeetan. Olisikohan tulevaisuuden maapallon ecumenopolissa vaikkapa Amazonin kokoinen keskuspuisto?