Steely Dan

Inspiraatio tänäiseen blogiin kumpuaa ikiaikaisesta ihailustani Steely Danin jazz-vaikutteiseen musiikkiin sekä ällistyksestäni bändin kieron ironisiin sanoituksiin. Jos muistatte, niin aikaisemmassa blogissani hauskuuttelin Magman zeuhl-kielisillä sanoituksilla. Kirjoitin, että sanoista ei tosiaankaan saa selvää. No, Steely Danin tapauksessa sanoista saa selvää, jahka taitaa englannin kielen, mutta sanoista ei useimmissa tapauksissa saa siltikään selvää. Näistä sanoituksista vielä myöhemmin.

Mutta mistäpä bändin nimi? Sivistyneimmät lukijat sen jo tietäväkin. Muille tiedoksi, että seuraavat rivit sisältävät pornografista sanaastoa, herkempiä kehotan vain siirtymään seuraavaan kappaleeseen. Niin, Steely Dan esiintyy William Burroughsin romaanissa Alaston lounas. Tämä alun perin Steely Dan III Yokohamasta, jonka ihastuttava neitokainen kiinnittää uumilleen ei ole mikään muu kuin vyötärödildo. Bändin dynaamisen duon, Walter Beckerin ja Donald Fagenin ihastus 50-luvun beatnik kirjallisuuteen selittää bändin nimivalinnan. Itse asiassa se selittää paljon muutakin…

Steely Danin historia alkaa niin kuin kaikki legendaariset rock-bändit tapaavat alkaa. Poika tapaa pojan, soitellaan yhdessä, poltellaan jatsitupakkaa, valvotaan öitä. Huomataan, että jaetaan paljon samoja kiinnostuksen kohteita yli tavanomaisen seksin, päihteen ja hauskanpidon. Päätetään perustaa bändi, joka alkuvaiheissaan kantoi nimeä The Leather Canary. Muuten. tämän bändin rummuissa soitti tuleva koomikko Chevy Chase. Ensimmäinen albumi Steely Danina oli nimeltään Can't Buy A Thrill vuodelta 1972, Chevy ei enää soittanut rumpuja. Seuraava albumi oli vuoden 1973 Countdown to Ecstasy. Molemmat levyt tuottivat hittejä ja oli selvää, että Becker ja Fagen olivat taitavia laulunikkareita. Vuonna 1974 julkaistun Pretzel Logig albumin jälkeen ilmeni tiettyjä ulkomusikaalisia ongelmia.

Rockbändin pitäisi toisaalta istua studiossa, toisaalta olla kiertueella. Menestyneillä bändeillä on aina ilmennyt ongelmia aikataulujen yhteensovittamisessa, pitäisi siis olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Becker ja Fagen istuivat mieluiten studiossa hiomassa musiikkiaan kohti täydellisyyttä. Tämä ei muille bändin jäsenille maittanut. Alkoi Steely Danin vaihtuvien muusikoiden vuodet, mitä aikaa vieläkin elämme. Kenties Guinnesilla pidetään kirjaa yhdessä bändissä soittaneiden muusikoiden lukumäärästä. Steely Dan on varmaankin aika lähellä maailmanennätystä. Pretzel Logigin jälkeen Steely Danin tavaramerkiksi tuli studioon linnoittautuminen. Tämä toisaalta melkoisen palkitsevaa tämäkin, sillä Steely Danin levyjen soundit ja sovitukset ovat parhaimmasta päästä. Yhdessä Becker-Fagen korkean laulukirjoitustaidon kanssa saadaan yhä uudelleen aikaan rock-jazz sinfoninen musiikin multihuipentuma.

Bändissä soittaneita muusikoita ovat mm. Toton Jeff Porcaro, Doobie Brothersin Michael McDonald ja Jeff "Skunk" Baxter. Aja albumilla soittelivat mukana Wayne Shorter ja Lee Ritenour. Gaucho albumilla kappaleessa Time Out of My Mindissä kitarassa revittää Dire Straitsin Mark Knopfler. Eikä sovi unohtaa, että Steely Danin albumeilla soittaa myös kunnioitusta herättävä lista parhaimpia studiomuusikoita. Tästäkin huolimatta kohtalokkaat ajat olivat koittamassa Steely Danille.

Vuoden 1980 albumi Gaucho hajoitti Steely Danin, eli käytännössä Beckerin ja Fagenin yhteistyö loppui. Tämä Gaucho olikin kunnianhimoinen projekti, mutta se joutui vanhan rock-kirouksen kouriin, sen tekemistä varjosti tavattoman huono onni. Yhtäkin kappaletta oli hiottu jo monta viikkoa. Eräänä päivänä avustava teknikko suoritti nauhoitinlaitteiden rutiinihuoltoa ja pyyhki vahingossa ¾ osaa valmiista materiaalista pois masternauhoilta. Tällainen saattaa hieman masentaa perfektionistisia studiohirmuja. Tämän päälle Beckerin tyttöystävä kuoli yliannostukseen, ja Becker sai syytteen heitteillejätöstä. Oliko tässä vielä tarpeeksi? Eipä ollut, sillä Becker jäi myös taksin alle ja joutui siitä edes raahautumaan studiolle kainalosauvoilla ja napsimaan tuskiinsa tuhteja kipulääkkeitä.

Beckerin ja Fagenin perfektionistin maine ei tule turhasta. Gauchoa tekemässä oli kaiken kaikkiaan 42 studiomuusikkoa, 11 teknikkoa, aikaa meni yksi vuosi. Tuloksena syntyi seitsemän biisiä. Myös Aja albumin kappaleen Peg kitarasooloa hiottiin huolellisesti. Sooloa yritti soittaa kaikkiaan 7 kitaristia, mutta tulos ei tyydyttänyt herroja. Viimein Jay Graydonin kuuden tunnin työskentely tuotti Fagenia ja Beckeriä tyydyttävän tuloksen. Toisaalta Fagen-Beckerin musiikillisia taitoja ei kukaan käy kiistämään, vaikka yksinkertaisemmasta musiikista ja suoremmasta rock-meiningistä pitävät valitsevat varmaankin autoradioonsa jotakin muuta. Toisaalta jotkut suoran rockin albumitkin ovat syntyneet studioperfektionismin tuskan hiestä.

Bändillä kuin bändillä on taiteellisena ohjeenaan jonkinlainen, jos ei nyt ideologia, niin ainakin henkinen maasto. Steely Danin tapauksessa voisi lyhyesti luonnehtien sanoa, että sen missiona on anti-hippiys ja arvona ilkeys. Bändin nimi antaa vinkin 50-luvulle, ja samaa ihastusta vanhoihin hyviin jazz-aikoihin voi havaita mm. kappaleesta "East St Louis Toodle-oo", joka on tarkka kopio Duke Ellingtonin samannimisestä kappaleesta. Biisissä "Parker's Band" hehkutetaan Charlie Parkerilla. Hipit rakastavat maailmaa rosoineen, mikä tietysti onkin hieman ahdistavaa ja päällekäyvää. Ihmisten ystävä Steely Dan tuo rakkauden vuosikymmeneen virkistävän tuulahduksen älyllistä kyynisyyttä. Bändin kulta-aika ajoittuukin 70-lukuun, väsähtäneeseen vuosikymmeneen, jolloin hippiyden kukka viimein nuukahti. Rolling Stones lehden sanojen mukaan he olivat "täydellisiä 70-luvun musiikin antisankareita".

Steely Dan ironia ja musta huumori korvaavat vanhan koulukunnan rock-idealismin. Tässä suhteessa bändi on kovasti sukua Frank Zappalle tai vaikkapa Leevi and the Leevingsille. Edellä mainittu asenne selviää tietenkin parhaiten sanoituksista. Vanha rock idealismi jankuttaa alvariinsa sitä "love" ja "beibi" osastoa, unohtamatta tätä sangen runsasta "don't leave me baby" teemaa, josta kuka tahansa 20-luvun blues-artisti jo kaiken olennaisen ammensikin. Steely Danin sanoituksissa päästään taiteellisesti ilmaisten varsin korkealle poeettiselle tasolle. Satunnainen bändin kuuntelija joutuukin kovaan testiin. Tulisi olla kohtuullisen hyvin perehtynyt kirjallisuuteen, runouteen sekä amerikkalaiseen elämään ja kansanperinteeseen. Mieluiten vielä sen kierommalta puolelta.

Esimerkkinä Steely Danin sanoituksista käyköön vaikka Royal Scam albumin Kid Charlemange. Sanat pysyvät hiukan mystisinä, jollei tiedä taustatarinaa huumekauppias Owsley Stanleysta ja hänen värikkäästä hippibussistaan, jossa hän valmisti Kalifornian parasta LSD:tä. Toisaalta saman albumin kappale Fez ei ole tarina ja sen ymmärtää oitis, kunhan vain tietää, että Fez = kondomi. Mustan huumorin alueella liikutaan rankasti Katy Lied albumin kappaleessa Everyone's Gone to the Movies, jossa herra Lapage näyttää lapsille 8mm pornoelokuvia. Usein muuten sanotaan, että Steely Dan ei tee lauluja rakkaudesta. No, ihmisiä hekin ovat. Pretzel Logig albumin Rikki Don't Lose That Number kappaleen Rikki lienee Rikki Ducornet, joka kenties oli Donald Fagenin kouluaikojen ihastus Bard Collegesta. Niin, ja mikäs se on squonk? Tämäkin pitäisi tietää, mikäli Steely Danin sanoituksia haluaa ymmärtää.

Jos joku nyt pinkaisee kauppaan ja hankkii itselleen vaikka Steely Danin levytteitä, niin vinkiksi vaikkapa tämä linkki bändin sanoitusten maailmaan. Itse kun olen jazz-diggari, niin nämä Steely Danin jazz-melodiat ja sovitukset kolahtavat parhaiten. Sanoitukset menivät aikanaan pitkälti runouden piikkiin ja mitäpä sitä runoutta liikaa selittämään. Monien toistojen jälkeen kuuntelin sanojakin tottumuksesta ja löysin toisenlaisen kerroksen Steely Daniutta. Kyllä musiikki sitten voi olla ihanaa.

Vietän tässä piakkoin 40-vuotis juhlia, valmisteluun ja juhlimiseen menee tässä muutama viikonloppu. Palaan uuden aiheen kanssa lokakuun puolessavälissä. Voikaa hyvin ja keskustelkaa hauskasti kaikesta oudosta ja kiehtovasta.

Lastuja:

Tiesittekö, että varhaisimmissa käännöksissä Odysseian viettelevä miestenraatelija oli nimeltään sireeni. Seireeni on alkanut yleistyä vasta 1920-luvulta lähtien. Sanat sireeni ja seireeni ovat tosiaankin samaa juurta. Niin, rantakallioilla istui sireenejä, jotka aloittivat viekoittelevan laulun: "Palohälytys!".

Elektroni on alkeishiukkanen, joka tavallisimmin sähkövirran kuljettaa. Sanahan on peräisin antiikin kreikan elektron-sanasta joka merkitsee meripihkaa. Meripihka kun hangatessa helposti sähköistyy. Silloin kun sähköä aikanaan ilmiönä tutkittiin, olivat antiikin sivilisaatiot vielä muodissa. Sanan keksijänä vuodelta 1891 pidetään englantilaista fyysikkoa George Johnston Stoneya. Olikohan George Oxfordin vai Cambridgen miehiä?