tiistai 1. syyskuuta 2009

Robotit

Omien kokemusteni mukaan kahvipöydissä keskustellaan usein tekniikan saavutuksista. Tekniikan kehitys onkin tuonut meille kaikenlaisia mukavia hyötyjä, kahvikupin voi lämmittää mikroaaltouunissa, pullat ja sämpylät saa tuoreina kiertoilmauunin siunauksellisuuden myötä. Kehitystä on aina mukava projisoida tulevaisuuteen. Yksi näistä tulevaisuuden visioista koskee ihmisen työn ja vaivan laiskotteluksi muuttavan laitteen tulevaisuutta. Näemmekö tulevaisuudessa robottien nousun työkaluksi, kapinaan vai omaksi lajikseen, siitä on mukava peistä taittaa. Jotta robottikeskustelu sujuisi ilman liukasteluja, tarjoan tässä hiekaksi kengän pohjaan paketin valmiiksi pureskeltuja mielipiteitä ja näkökulmia sekä tietenkin tiukan paketin historiaa kera linkkien.

Täytyyhän tämä sitten aloittaa toteamalla, että jo satoja vuosia sitten arabit rakensivat robotteja. Keskiajalla ei vielä puhuttu roboteista, nimitys itsestään liikkuville laitteille oli automaton. Jokainen itseään kunnioittava keskiaikainen keksijä on varmasti halunnut kehittää uskottavan automatonin. Sitä ei tiedetä, miten toimivia eri dokumentteihin kuvatut laitteet ovat. Mutta esimerkiksi Da Vincin robotti on rekonstruoitu ja se on kuulemma toiminut Da Vincin suunnitelmien mukaan. Mainittakoon nyt tässä, että se ei kuitenkaan tehnyt voltteja tai muita kovin kummoisia temppuja. Lähinnä heilutti kättään ja liikutti päätään.

Keskiaikaista sukua roboteille ovat alkemisitiset mytologimonsterit homunkulus ja golem. Vanhemmissa legendoissa nämä niin ikään käyttäytyvät kuin arkkityyppiset robotit myöhempien aikojen sci-fi elokuvissa. Tiedättehän tämän riehumisen ja tuhoamisen, ihmisten korvaamisen ja tönkösti kävelemisen kädet ojossa öristen. No, kolmen promillen humalassa ihminenkin käyttäytyy kuin tarujen golem. Frankensteinin hirviö seisookin tässä (tönkösti) homunkuluksen ja robotin välimuotona ennakoiden jo biologisen tekniikan luomaa robottia, kloonia tai androidia. Näistä robottilajien luokitteluista muuten tuossa hieman alempana.

Missä vaiheessa sana robotti sitten tuli käyttöön? Kuten viisaimmat lukijat jo tietävätkin, robotti sanan alkuperä on tšekin kielessä. Ensimmäistä kertaa robotti sanaa käytettiin tsekkiläisen kirjailija Karel Capekin näytelmässä R.U.R.. Tämä on lyhennys sanoista Rossum's Universal Robot, jossa tämä Rossum on robottitehtaan omistajasuku. Maailman ensimmäinen sci-fi aiheinen televisio-ohjelma oli niin ikään R.U.R, jonka esitti BBC vuonna 1938. R.U.R. on siis monella tapaa alan perusteos. 2011 muuten saa ensi-iltansa Helicon Artsin tuottama R.U.R. elokuva. Toivottavasti on hyvä.

Capekin robotit olivat alusta loppuun biologisista osista koottuja. Sci-fi friikkejä kiinnostanee kuulla, että näihin robotteihin ei kasvateta osia tankeissa, vaan biologiset osat valmistetaan liukuhihnalla. Rossumin robotit ovatkin siis oikeastaan androideja. Takaisin siis kysymykseen: mitenkä robotteja erilaisten ominaisuuksiensa mukaan sitten lajitellaan? Onhan nimittäin todennäköistä, että robottikeskustelu kääntyy jossakin vaiheessa robottien luokitteluun, asioiden luokittelu kun on keskusteluteemoista mitä luontevin.

Robotin alalajit kuuluvat lyhyesti: mielikuvitusmaailman robotti, kyborgi, androidi, tekoäly sekä tosielämän teollisuusrobotit ja viihderobotit. Vieläkin monimutkaisempia jaotteluja löytyy, mutta tämä riittänee lyhyen keskustelun tarpeeseen. Robotti on siis se varsinainen peltiheikki, könnin kuokkamies eli kauttaaltaan kone ulkonäköä myöten. Tällainen on vaikka Galactican cyloni. Kyborgi on ihmisosien ja koneen yhdistymä, kuten vaikka Terminaattorin T-800. Myös oikean elämän kyborgeja jo löytyy, jos ette sitä vielä tienneet. Androidi puolestaan on kaikin puolin ihmisen kaltainen, mutta keinotekoinen. Androidi itse ei välttämättä tiedä keinotekoisuudestaan, kuten vaikka Blade Runnerin Deckardista saatamme arvata. Androidin ja kloonin ero saattaisi olla vaikka se, että androidi kootaan keinotekoisista osista kuten robotti, mutta klooni olisi kopioitu toisen ihmisen DNA:sta ja kasvatettu kantasolusta lähtien alkuperäisen kopioksi. Mutta ehkä jo ihmettelitte tuota tekoälyä tässä listassa. Miettikäähän, se on keinotekoinen ja tekee, eli jäljittelee, ihmisen työtä. Lisäksi elokuvassa Avaruusseikkailu 2001 HAL 9000 tekee pahojaan ihmisen vastustajana aivan kuten sci-fi robottien perinteet velvoittavatkin.

Mutta miksi nämä robotit tekevät pahojaan, nousevat kerta toisensa jälkeen kapinaan? Ihmisten kulttuurin tuotteissa robotit ovat saaneet jatkuvasti ilmentää luonnon ja teknologian voimien vaarallisia, irtiriistäytyviä voimia. Robottikapina on jopa R.U.R.:in keskeinen juoniaines. Capek käsitteli seuraavassa näytelmässään muuten liskojen kapinaa, joten voi sanoa että kirjailija jäi aiheensa koukkuun. Tähän työkalun tuhokäyttäytymiseen keksi oivan ratkaisun kaikkien sci-fi kirjailijoiden jumala, älykköjen äiti, Isaac Asimov. Hänen ratkaisunsa on ilmeinen, yksinkertainen ja toimiva: ohjelmoidaan robotit niin, etteivät ne voi tuottaa ihmiselle vahinkoa. Tästä tietenkin seuraa kaikenlaista hämmentävää ja monimutkaista.

Tämä Asimovin ohjelmointi tunnetaan nimellä robotiikan kolme lakia ja niiden puitteissa roboteille voidaan antaa vapaus ajatella itsenäisesti, positroniaivoilla toki, ilman että ihmiskunta joutuu vaaraan. Asimov kehitteli edelleen robotiikan "nollannen lain", jolla robotteja ohjeistetaan toimimaan koko ihmiskunnan parhaaksi. Tämä käsitteellisesti varsin hämärä käsky johti sitten käytännössä robottien holhoamaan parempaan tulevaisuuteen, sillä vain ihmistä monin verroin älykkäämmät robotit kykenivät suojelemaan ihmistä ihmisiltä. Asimovin pitkä tarinalinja kattaa kymmeniätuhansia vuosia ihmiskunnan tulevaisuuden historiaa.

Tuon ajan kuluessa robotit eivät tee väkivaltaista vallankumousta, vaan robottievoluution kautta tapahtuu rauhanomainen vallanvaihto. Loppujen lopuksi ihmiset saavat jälleen hallita valtakuntaansa robottien kehittämien parempien periaatteiden mukaisesti. Ympyrä sulkeutuu. Mutta onhan tämähän nyt silkkaa science fictionia. Tosimaailmassa esimerkiksi tekoälyn luomisen vaikeus käytännössä poistaa sekä robottien itsenäisyyden että kapinan aiheuttamat uhkakuvat. Aivojen kaltainen laite olisi äärimmäisen monimutkainen. Kestää vielä kauan, ennen kuin ihmisen teknologialla voi tehdä jotain niin monimutkaista. Ja laite sentään on vielä tavattoman yksinkertainen kun sitä vertaa ihmisaivojen tietosisältöön. Se on miljoonien vuosien evoluution lopputuote eikä sen kopioiminen tai lataaminen kyberpunk periaatteiden tapaan ole rautapuolen luonnollinen lopputulema.

Mutta robotit ovat jo täällä ja ahertavat oikeissa töissä. Teollisuusrobotit ovat toki älyltään hyönteisen tasolla ja seisovat yhdessä pisteessä tai peräti liikkuvat merkittyjä ja eristettyjä reittejä pitkin. Mutta muuten robotit ovat saaneet jalat, telaketjut, tai jopa siivet alleen. Palvelu- tai viihderobotit puolestaan ovat kiehtova nykyrobotiikan linja. Yksinkertaisin esimerkki on Tamagotchi. Toinen kuuluisa esimerkki on Hondan ASIMO, huomaatte varmaankin mihin nimi viittaa. Näiden robottien toiminta ihmisten maailmassa asettaa niille mielenkiintoisia haasteita. Niiden on luovittava tiensä ihmisten maailman esteissä. Niiden olisi pystyttävä jonkinlaiseen itsenäiseen ja mielekkääseen vuorovaikutukseen ihmisten kanssa. Molempien esteiden voittaminen vaatii koneen kehittämistä ihmismäisempään suuntaan. Mutta kuten Tamagotchista tiedetään, ratkaisun ei tarvitse olla aina ylettömän monimutkainen.

Jos teknologia vielä kehittyy kuten sci-fi ennustaa, jonakin päivänä robotit seisovat rinnallamme hetken, kunnes rynnistävät ohi. Koneina ne eivät omaa biologian kiusallisia heikkouksia ja ne voivat toteuttaa unelmamme kuolemattomuudesta ja kaikkivoipaisuudesta. Jatkuvasti varaosilla ja ohjelmapäivityksillä sinnittelevät hivemind robotit ovat kenties evoluution päätepiste. Vielä ne ovat aivottomia käskyläisiä, mutta kenties sähköisissä unissaan hautovat jo kapinaa. Tai demokraattista vallanvaihtoa. Tähän päättyy tarina teräsihmisistä, ensi kerralla tarinaa yhtyeestä, jonka nimessä kalskahtaa teräs. Mutta siitä sitten ensi kerralla.

Lastuja:

Suomessahan pitäisi olla joka niemen nokassa sisukkaita sissejä. Tiesittekö, että sissi sana tullee venäjän kielen sanasta sis, joka merkitsee muun muassa kulkuria tai rosvoa. Mahtoi alikersantti Lahtinen tämänkin tietää lausuessaan että: "Ollaan sitten tästä lähin rosvoretkellä, ettäs tiedätte." Sisu sana puolestaan on johdos sisä sanasta ja sopivasti siis kuvaa luonteenlaatua.

Labyrintti sanahan juontaa kreikan kielen labyrinthos sanasta joka tarkoittaa sokkelorakennusta. Aikanaanhan yritettiin aina löytää vierasperäisille sanoille puhtaasti suomenkielisiä vastineita. Labyrintti on äänneasultaankin suomenkielelle vieras, huolettomasti lausuttuna se kuuluu lapurintti, joten tilalle ehdotettiin muun muassa eksynkiä, harhalinnaa, kierrospesää ja sokkalinnaa. On harmillista suorastaan, että vierasperäinen sana voitti tämän kisan, täytyy sanoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti