Inspiraatio tänäiseen blogiin kumpuaa ikiaikaisesta ihailustani Steely Danin jazz-vaikutteiseen musiikkiin sekä ällistyksestäni bändin kieron ironisiin sanoituksiin. Jos muistatte, niin aikaisemmassa blogissani hauskuuttelin Magman zeuhl-kielisillä sanoituksilla. Kirjoitin, että sanoista ei tosiaankaan saa selvää. No, Steely Danin tapauksessa sanoista saa selvää, jahka taitaa englannin kielen, mutta sanoista ei useimmissa tapauksissa saa siltikään selvää. Näistä sanoituksista vielä myöhemmin.
Mutta mistäpä bändin nimi? Sivistyneimmät lukijat sen jo tietäväkin. Muille tiedoksi, että seuraavat rivit sisältävät pornografista sanaastoa, herkempiä kehotan vain siirtymään seuraavaan kappaleeseen. Niin, Steely Dan esiintyy William Burroughsin romaanissa Alaston lounas. Tämä alun perin Steely Dan III Yokohamasta, jonka ihastuttava neitokainen kiinnittää uumilleen ei ole mikään muu kuin vyötärödildo. Bändin dynaamisen duon, Walter Beckerin ja Donald Fagenin ihastus 50-luvun beatnik kirjallisuuteen selittää bändin nimivalinnan. Itse asiassa se selittää paljon muutakin…
Steely Danin historia alkaa niin kuin kaikki legendaariset rock-bändit tapaavat alkaa. Poika tapaa pojan, soitellaan yhdessä, poltellaan jatsitupakkaa, valvotaan öitä. Huomataan, että jaetaan paljon samoja kiinnostuksen kohteita yli tavanomaisen seksin, päihteen ja hauskanpidon. Päätetään perustaa bändi, joka alkuvaiheissaan kantoi nimeä The Leather Canary. Muuten. tämän bändin rummuissa soitti tuleva koomikko Chevy Chase. Ensimmäinen albumi Steely Danina oli nimeltään Can't Buy A Thrill vuodelta 1972, Chevy ei enää soittanut rumpuja. Seuraava albumi oli vuoden 1973 Countdown to Ecstasy. Molemmat levyt tuottivat hittejä ja oli selvää, että Becker ja Fagen olivat taitavia laulunikkareita. Vuonna 1974 julkaistun Pretzel Logig albumin jälkeen ilmeni tiettyjä ulkomusikaalisia ongelmia.
Rockbändin pitäisi toisaalta istua studiossa, toisaalta olla kiertueella. Menestyneillä bändeillä on aina ilmennyt ongelmia aikataulujen yhteensovittamisessa, pitäisi siis olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Becker ja Fagen istuivat mieluiten studiossa hiomassa musiikkiaan kohti täydellisyyttä. Tämä ei muille bändin jäsenille maittanut. Alkoi Steely Danin vaihtuvien muusikoiden vuodet, mitä aikaa vieläkin elämme. Kenties Guinnesilla pidetään kirjaa yhdessä bändissä soittaneiden muusikoiden lukumäärästä. Steely Dan on varmaankin aika lähellä maailmanennätystä. Pretzel Logigin jälkeen Steely Danin tavaramerkiksi tuli studioon linnoittautuminen. Tämä toisaalta melkoisen palkitsevaa tämäkin, sillä Steely Danin levyjen soundit ja sovitukset ovat parhaimmasta päästä. Yhdessä Becker-Fagen korkean laulukirjoitustaidon kanssa saadaan yhä uudelleen aikaan rock-jazz sinfoninen musiikin multihuipentuma.
Bändissä soittaneita muusikoita ovat mm. Toton Jeff Porcaro, Doobie Brothersin Michael McDonald ja Jeff "Skunk" Baxter. Aja albumilla soittelivat mukana Wayne Shorter ja Lee Ritenour. Gaucho albumilla kappaleessa Time Out of My Mindissä kitarassa revittää Dire Straitsin Mark Knopfler. Eikä sovi unohtaa, että Steely Danin albumeilla soittaa myös kunnioitusta herättävä lista parhaimpia studiomuusikoita. Tästäkin huolimatta kohtalokkaat ajat olivat koittamassa Steely Danille.
Vuoden 1980 albumi Gaucho hajoitti Steely Danin, eli käytännössä Beckerin ja Fagenin yhteistyö loppui. Tämä Gaucho olikin kunnianhimoinen projekti, mutta se joutui vanhan rock-kirouksen kouriin, sen tekemistä varjosti tavattoman huono onni. Yhtäkin kappaletta oli hiottu jo monta viikkoa. Eräänä päivänä avustava teknikko suoritti nauhoitinlaitteiden rutiinihuoltoa ja pyyhki vahingossa ¾ osaa valmiista materiaalista pois masternauhoilta. Tällainen saattaa hieman masentaa perfektionistisia studiohirmuja. Tämän päälle Beckerin tyttöystävä kuoli yliannostukseen, ja Becker sai syytteen heitteillejätöstä. Oliko tässä vielä tarpeeksi? Eipä ollut, sillä Becker jäi myös taksin alle ja joutui siitä edes raahautumaan studiolle kainalosauvoilla ja napsimaan tuskiinsa tuhteja kipulääkkeitä.
Beckerin ja Fagenin perfektionistin maine ei tule turhasta. Gauchoa tekemässä oli kaiken kaikkiaan 42 studiomuusikkoa, 11 teknikkoa, aikaa meni yksi vuosi. Tuloksena syntyi seitsemän biisiä. Myös Aja albumin kappaleen Peg kitarasooloa hiottiin huolellisesti. Sooloa yritti soittaa kaikkiaan 7 kitaristia, mutta tulos ei tyydyttänyt herroja. Viimein Jay Graydonin kuuden tunnin työskentely tuotti Fagenia ja Beckeriä tyydyttävän tuloksen. Toisaalta Fagen-Beckerin musiikillisia taitoja ei kukaan käy kiistämään, vaikka yksinkertaisemmasta musiikista ja suoremmasta rock-meiningistä pitävät valitsevat varmaankin autoradioonsa jotakin muuta. Toisaalta jotkut suoran rockin albumitkin ovat syntyneet studioperfektionismin tuskan hiestä.
Bändillä kuin bändillä on taiteellisena ohjeenaan jonkinlainen, jos ei nyt ideologia, niin ainakin henkinen maasto. Steely Danin tapauksessa voisi lyhyesti luonnehtien sanoa, että sen missiona on anti-hippiys ja arvona ilkeys. Bändin nimi antaa vinkin 50-luvulle, ja samaa ihastusta vanhoihin hyviin jazz-aikoihin voi havaita mm. kappaleesta "East St Louis Toodle-oo", joka on tarkka kopio Duke Ellingtonin samannimisestä kappaleesta. Biisissä "Parker's Band" hehkutetaan Charlie Parkerilla. Hipit rakastavat maailmaa rosoineen, mikä tietysti onkin hieman ahdistavaa ja päällekäyvää. Ihmisten ystävä Steely Dan tuo rakkauden vuosikymmeneen virkistävän tuulahduksen älyllistä kyynisyyttä. Bändin kulta-aika ajoittuukin 70-lukuun, väsähtäneeseen vuosikymmeneen, jolloin hippiyden kukka viimein nuukahti. Rolling Stones lehden sanojen mukaan he olivat "täydellisiä 70-luvun musiikin antisankareita".
Steely Dan ironia ja musta huumori korvaavat vanhan koulukunnan rock-idealismin. Tässä suhteessa bändi on kovasti sukua Frank Zappalle tai vaikkapa Leevi and the Leevingsille. Edellä mainittu asenne selviää tietenkin parhaiten sanoituksista. Vanha rock idealismi jankuttaa alvariinsa sitä "love" ja "beibi" osastoa, unohtamatta tätä sangen runsasta "don't leave me baby" teemaa, josta kuka tahansa 20-luvun blues-artisti jo kaiken olennaisen ammensikin. Steely Danin sanoituksissa päästään taiteellisesti ilmaisten varsin korkealle poeettiselle tasolle. Satunnainen bändin kuuntelija joutuukin kovaan testiin. Tulisi olla kohtuullisen hyvin perehtynyt kirjallisuuteen, runouteen sekä amerikkalaiseen elämään ja kansanperinteeseen. Mieluiten vielä sen kierommalta puolelta.
Esimerkkinä Steely Danin sanoituksista käyköön vaikka Royal Scam albumin Kid Charlemange. Sanat pysyvät hiukan mystisinä, jollei tiedä taustatarinaa huumekauppias Owsley Stanleysta ja hänen värikkäästä hippibussistaan, jossa hän valmisti Kalifornian parasta LSD:tä. Toisaalta saman albumin kappale Fez ei ole tarina ja sen ymmärtää oitis, kunhan vain tietää, että Fez = kondomi. Mustan huumorin alueella liikutaan rankasti Katy Lied albumin kappaleessa Everyone's Gone to the Movies, jossa herra Lapage näyttää lapsille 8mm pornoelokuvia. Usein muuten sanotaan, että Steely Dan ei tee lauluja rakkaudesta. No, ihmisiä hekin ovat. Pretzel Logig albumin Rikki Don't Lose That Number kappaleen Rikki lienee Rikki Ducornet, joka kenties oli Donald Fagenin kouluaikojen ihastus Bard Collegesta. Niin, ja mikäs se on squonk? Tämäkin pitäisi tietää, mikäli Steely Danin sanoituksia haluaa ymmärtää.
Jos joku nyt pinkaisee kauppaan ja hankkii itselleen vaikka Steely Danin levytteitä, niin vinkiksi vaikkapa tämä linkki bändin sanoitusten maailmaan. Itse kun olen jazz-diggari, niin nämä Steely Danin jazz-melodiat ja sovitukset kolahtavat parhaiten. Sanoitukset menivät aikanaan pitkälti runouden piikkiin ja mitäpä sitä runoutta liikaa selittämään. Monien toistojen jälkeen kuuntelin sanojakin tottumuksesta ja löysin toisenlaisen kerroksen Steely Daniutta. Kyllä musiikki sitten voi olla ihanaa.
Vietän tässä piakkoin 40-vuotis juhlia, valmisteluun ja juhlimiseen menee tässä muutama viikonloppu. Palaan uuden aiheen kanssa lokakuun puolessavälissä. Voikaa hyvin ja keskustelkaa hauskasti kaikesta oudosta ja kiehtovasta.
Lastuja:
Tiesittekö, että varhaisimmissa käännöksissä Odysseian viettelevä miestenraatelija oli nimeltään sireeni. Seireeni on alkanut yleistyä vasta 1920-luvulta lähtien. Sanat sireeni ja seireeni ovat tosiaankin samaa juurta. Niin, rantakallioilla istui sireenejä, jotka aloittivat viekoittelevan laulun: "Palohälytys!".
Elektroni on alkeishiukkanen, joka tavallisimmin sähkövirran kuljettaa. Sanahan on peräisin antiikin kreikan elektron-sanasta joka merkitsee meripihkaa. Meripihka kun hangatessa helposti sähköistyy. Silloin kun sähköä aikanaan ilmiönä tutkittiin, olivat antiikin sivilisaatiot vielä muodissa. Sanan keksijänä vuodelta 1891 pidetään englantilaista fyysikkoa George Johnston Stoneya. Olikohan George Oxfordin vai Cambridgen miehiä?
keskiviikko 16. syyskuuta 2009
tiistai 1. syyskuuta 2009
Robotit
Omien kokemusteni mukaan kahvipöydissä keskustellaan usein tekniikan saavutuksista. Tekniikan kehitys onkin tuonut meille kaikenlaisia mukavia hyötyjä, kahvikupin voi lämmittää mikroaaltouunissa, pullat ja sämpylät saa tuoreina kiertoilmauunin siunauksellisuuden myötä. Kehitystä on aina mukava projisoida tulevaisuuteen. Yksi näistä tulevaisuuden visioista koskee ihmisen työn ja vaivan laiskotteluksi muuttavan laitteen tulevaisuutta. Näemmekö tulevaisuudessa robottien nousun työkaluksi, kapinaan vai omaksi lajikseen, siitä on mukava peistä taittaa. Jotta robottikeskustelu sujuisi ilman liukasteluja, tarjoan tässä hiekaksi kengän pohjaan paketin valmiiksi pureskeltuja mielipiteitä ja näkökulmia sekä tietenkin tiukan paketin historiaa kera linkkien.
Täytyyhän tämä sitten aloittaa toteamalla, että jo satoja vuosia sitten arabit rakensivat robotteja. Keskiajalla ei vielä puhuttu roboteista, nimitys itsestään liikkuville laitteille oli automaton. Jokainen itseään kunnioittava keskiaikainen keksijä on varmasti halunnut kehittää uskottavan automatonin. Sitä ei tiedetä, miten toimivia eri dokumentteihin kuvatut laitteet ovat. Mutta esimerkiksi Da Vincin robotti on rekonstruoitu ja se on kuulemma toiminut Da Vincin suunnitelmien mukaan. Mainittakoon nyt tässä, että se ei kuitenkaan tehnyt voltteja tai muita kovin kummoisia temppuja. Lähinnä heilutti kättään ja liikutti päätään.
Keskiaikaista sukua roboteille ovat alkemisitiset mytologimonsterit homunkulus ja golem. Vanhemmissa legendoissa nämä niin ikään käyttäytyvät kuin arkkityyppiset robotit myöhempien aikojen sci-fi elokuvissa. Tiedättehän tämän riehumisen ja tuhoamisen, ihmisten korvaamisen ja tönkösti kävelemisen kädet ojossa öristen. No, kolmen promillen humalassa ihminenkin käyttäytyy kuin tarujen golem. Frankensteinin hirviö seisookin tässä (tönkösti) homunkuluksen ja robotin välimuotona ennakoiden jo biologisen tekniikan luomaa robottia, kloonia tai androidia. Näistä robottilajien luokitteluista muuten tuossa hieman alempana.
Missä vaiheessa sana robotti sitten tuli käyttöön? Kuten viisaimmat lukijat jo tietävätkin, robotti sanan alkuperä on tšekin kielessä. Ensimmäistä kertaa robotti sanaa käytettiin tsekkiläisen kirjailija Karel Capekin näytelmässä R.U.R.. Tämä on lyhennys sanoista Rossum's Universal Robot, jossa tämä Rossum on robottitehtaan omistajasuku. Maailman ensimmäinen sci-fi aiheinen televisio-ohjelma oli niin ikään R.U.R, jonka esitti BBC vuonna 1938. R.U.R. on siis monella tapaa alan perusteos. 2011 muuten saa ensi-iltansa Helicon Artsin tuottama R.U.R. elokuva. Toivottavasti on hyvä.
Capekin robotit olivat alusta loppuun biologisista osista koottuja. Sci-fi friikkejä kiinnostanee kuulla, että näihin robotteihin ei kasvateta osia tankeissa, vaan biologiset osat valmistetaan liukuhihnalla. Rossumin robotit ovatkin siis oikeastaan androideja. Takaisin siis kysymykseen: mitenkä robotteja erilaisten ominaisuuksiensa mukaan sitten lajitellaan? Onhan nimittäin todennäköistä, että robottikeskustelu kääntyy jossakin vaiheessa robottien luokitteluun, asioiden luokittelu kun on keskusteluteemoista mitä luontevin.
Robotin alalajit kuuluvat lyhyesti: mielikuvitusmaailman robotti, kyborgi, androidi, tekoäly sekä tosielämän teollisuusrobotit ja viihderobotit. Vieläkin monimutkaisempia jaotteluja löytyy, mutta tämä riittänee lyhyen keskustelun tarpeeseen. Robotti on siis se varsinainen peltiheikki, könnin kuokkamies eli kauttaaltaan kone ulkonäköä myöten. Tällainen on vaikka Galactican cyloni. Kyborgi on ihmisosien ja koneen yhdistymä, kuten vaikka Terminaattorin T-800. Myös oikean elämän kyborgeja jo löytyy, jos ette sitä vielä tienneet. Androidi puolestaan on kaikin puolin ihmisen kaltainen, mutta keinotekoinen. Androidi itse ei välttämättä tiedä keinotekoisuudestaan, kuten vaikka Blade Runnerin Deckardista saatamme arvata. Androidin ja kloonin ero saattaisi olla vaikka se, että androidi kootaan keinotekoisista osista kuten robotti, mutta klooni olisi kopioitu toisen ihmisen DNA:sta ja kasvatettu kantasolusta lähtien alkuperäisen kopioksi. Mutta ehkä jo ihmettelitte tuota tekoälyä tässä listassa. Miettikäähän, se on keinotekoinen ja tekee, eli jäljittelee, ihmisen työtä. Lisäksi elokuvassa Avaruusseikkailu 2001 HAL 9000 tekee pahojaan ihmisen vastustajana aivan kuten sci-fi robottien perinteet velvoittavatkin.
Mutta miksi nämä robotit tekevät pahojaan, nousevat kerta toisensa jälkeen kapinaan? Ihmisten kulttuurin tuotteissa robotit ovat saaneet jatkuvasti ilmentää luonnon ja teknologian voimien vaarallisia, irtiriistäytyviä voimia. Robottikapina on jopa R.U.R.:in keskeinen juoniaines. Capek käsitteli seuraavassa näytelmässään muuten liskojen kapinaa, joten voi sanoa että kirjailija jäi aiheensa koukkuun. Tähän työkalun tuhokäyttäytymiseen keksi oivan ratkaisun kaikkien sci-fi kirjailijoiden jumala, älykköjen äiti, Isaac Asimov. Hänen ratkaisunsa on ilmeinen, yksinkertainen ja toimiva: ohjelmoidaan robotit niin, etteivät ne voi tuottaa ihmiselle vahinkoa. Tästä tietenkin seuraa kaikenlaista hämmentävää ja monimutkaista.
Tämä Asimovin ohjelmointi tunnetaan nimellä robotiikan kolme lakia ja niiden puitteissa roboteille voidaan antaa vapaus ajatella itsenäisesti, positroniaivoilla toki, ilman että ihmiskunta joutuu vaaraan. Asimov kehitteli edelleen robotiikan "nollannen lain", jolla robotteja ohjeistetaan toimimaan koko ihmiskunnan parhaaksi. Tämä käsitteellisesti varsin hämärä käsky johti sitten käytännössä robottien holhoamaan parempaan tulevaisuuteen, sillä vain ihmistä monin verroin älykkäämmät robotit kykenivät suojelemaan ihmistä ihmisiltä. Asimovin pitkä tarinalinja kattaa kymmeniätuhansia vuosia ihmiskunnan tulevaisuuden historiaa.
Tuon ajan kuluessa robotit eivät tee väkivaltaista vallankumousta, vaan robottievoluution kautta tapahtuu rauhanomainen vallanvaihto. Loppujen lopuksi ihmiset saavat jälleen hallita valtakuntaansa robottien kehittämien parempien periaatteiden mukaisesti. Ympyrä sulkeutuu. Mutta onhan tämähän nyt silkkaa science fictionia. Tosimaailmassa esimerkiksi tekoälyn luomisen vaikeus käytännössä poistaa sekä robottien itsenäisyyden että kapinan aiheuttamat uhkakuvat. Aivojen kaltainen laite olisi äärimmäisen monimutkainen. Kestää vielä kauan, ennen kuin ihmisen teknologialla voi tehdä jotain niin monimutkaista. Ja laite sentään on vielä tavattoman yksinkertainen kun sitä vertaa ihmisaivojen tietosisältöön. Se on miljoonien vuosien evoluution lopputuote eikä sen kopioiminen tai lataaminen kyberpunk periaatteiden tapaan ole rautapuolen luonnollinen lopputulema.
Mutta robotit ovat jo täällä ja ahertavat oikeissa töissä. Teollisuusrobotit ovat toki älyltään hyönteisen tasolla ja seisovat yhdessä pisteessä tai peräti liikkuvat merkittyjä ja eristettyjä reittejä pitkin. Mutta muuten robotit ovat saaneet jalat, telaketjut, tai jopa siivet alleen. Palvelu- tai viihderobotit puolestaan ovat kiehtova nykyrobotiikan linja. Yksinkertaisin esimerkki on Tamagotchi. Toinen kuuluisa esimerkki on Hondan ASIMO, huomaatte varmaankin mihin nimi viittaa. Näiden robottien toiminta ihmisten maailmassa asettaa niille mielenkiintoisia haasteita. Niiden on luovittava tiensä ihmisten maailman esteissä. Niiden olisi pystyttävä jonkinlaiseen itsenäiseen ja mielekkääseen vuorovaikutukseen ihmisten kanssa. Molempien esteiden voittaminen vaatii koneen kehittämistä ihmismäisempään suuntaan. Mutta kuten Tamagotchista tiedetään, ratkaisun ei tarvitse olla aina ylettömän monimutkainen.
Jos teknologia vielä kehittyy kuten sci-fi ennustaa, jonakin päivänä robotit seisovat rinnallamme hetken, kunnes rynnistävät ohi. Koneina ne eivät omaa biologian kiusallisia heikkouksia ja ne voivat toteuttaa unelmamme kuolemattomuudesta ja kaikkivoipaisuudesta. Jatkuvasti varaosilla ja ohjelmapäivityksillä sinnittelevät hivemind robotit ovat kenties evoluution päätepiste. Vielä ne ovat aivottomia käskyläisiä, mutta kenties sähköisissä unissaan hautovat jo kapinaa. Tai demokraattista vallanvaihtoa. Tähän päättyy tarina teräsihmisistä, ensi kerralla tarinaa yhtyeestä, jonka nimessä kalskahtaa teräs. Mutta siitä sitten ensi kerralla.
Lastuja:
Suomessahan pitäisi olla joka niemen nokassa sisukkaita sissejä. Tiesittekö, että sissi sana tullee venäjän kielen sanasta sis, joka merkitsee muun muassa kulkuria tai rosvoa. Mahtoi alikersantti Lahtinen tämänkin tietää lausuessaan että: "Ollaan sitten tästä lähin rosvoretkellä, ettäs tiedätte." Sisu sana puolestaan on johdos sisä sanasta ja sopivasti siis kuvaa luonteenlaatua.
Labyrintti sanahan juontaa kreikan kielen labyrinthos sanasta joka tarkoittaa sokkelorakennusta. Aikanaanhan yritettiin aina löytää vierasperäisille sanoille puhtaasti suomenkielisiä vastineita. Labyrintti on äänneasultaankin suomenkielelle vieras, huolettomasti lausuttuna se kuuluu lapurintti, joten tilalle ehdotettiin muun muassa eksynkiä, harhalinnaa, kierrospesää ja sokkalinnaa. On harmillista suorastaan, että vierasperäinen sana voitti tämän kisan, täytyy sanoa.
Täytyyhän tämä sitten aloittaa toteamalla, että jo satoja vuosia sitten arabit rakensivat robotteja. Keskiajalla ei vielä puhuttu roboteista, nimitys itsestään liikkuville laitteille oli automaton. Jokainen itseään kunnioittava keskiaikainen keksijä on varmasti halunnut kehittää uskottavan automatonin. Sitä ei tiedetä, miten toimivia eri dokumentteihin kuvatut laitteet ovat. Mutta esimerkiksi Da Vincin robotti on rekonstruoitu ja se on kuulemma toiminut Da Vincin suunnitelmien mukaan. Mainittakoon nyt tässä, että se ei kuitenkaan tehnyt voltteja tai muita kovin kummoisia temppuja. Lähinnä heilutti kättään ja liikutti päätään.
Keskiaikaista sukua roboteille ovat alkemisitiset mytologimonsterit homunkulus ja golem. Vanhemmissa legendoissa nämä niin ikään käyttäytyvät kuin arkkityyppiset robotit myöhempien aikojen sci-fi elokuvissa. Tiedättehän tämän riehumisen ja tuhoamisen, ihmisten korvaamisen ja tönkösti kävelemisen kädet ojossa öristen. No, kolmen promillen humalassa ihminenkin käyttäytyy kuin tarujen golem. Frankensteinin hirviö seisookin tässä (tönkösti) homunkuluksen ja robotin välimuotona ennakoiden jo biologisen tekniikan luomaa robottia, kloonia tai androidia. Näistä robottilajien luokitteluista muuten tuossa hieman alempana.
Missä vaiheessa sana robotti sitten tuli käyttöön? Kuten viisaimmat lukijat jo tietävätkin, robotti sanan alkuperä on tšekin kielessä. Ensimmäistä kertaa robotti sanaa käytettiin tsekkiläisen kirjailija Karel Capekin näytelmässä R.U.R.. Tämä on lyhennys sanoista Rossum's Universal Robot, jossa tämä Rossum on robottitehtaan omistajasuku. Maailman ensimmäinen sci-fi aiheinen televisio-ohjelma oli niin ikään R.U.R, jonka esitti BBC vuonna 1938. R.U.R. on siis monella tapaa alan perusteos. 2011 muuten saa ensi-iltansa Helicon Artsin tuottama R.U.R. elokuva. Toivottavasti on hyvä.
Capekin robotit olivat alusta loppuun biologisista osista koottuja. Sci-fi friikkejä kiinnostanee kuulla, että näihin robotteihin ei kasvateta osia tankeissa, vaan biologiset osat valmistetaan liukuhihnalla. Rossumin robotit ovatkin siis oikeastaan androideja. Takaisin siis kysymykseen: mitenkä robotteja erilaisten ominaisuuksiensa mukaan sitten lajitellaan? Onhan nimittäin todennäköistä, että robottikeskustelu kääntyy jossakin vaiheessa robottien luokitteluun, asioiden luokittelu kun on keskusteluteemoista mitä luontevin.
Robotin alalajit kuuluvat lyhyesti: mielikuvitusmaailman robotti, kyborgi, androidi, tekoäly sekä tosielämän teollisuusrobotit ja viihderobotit. Vieläkin monimutkaisempia jaotteluja löytyy, mutta tämä riittänee lyhyen keskustelun tarpeeseen. Robotti on siis se varsinainen peltiheikki, könnin kuokkamies eli kauttaaltaan kone ulkonäköä myöten. Tällainen on vaikka Galactican cyloni. Kyborgi on ihmisosien ja koneen yhdistymä, kuten vaikka Terminaattorin T-800. Myös oikean elämän kyborgeja jo löytyy, jos ette sitä vielä tienneet. Androidi puolestaan on kaikin puolin ihmisen kaltainen, mutta keinotekoinen. Androidi itse ei välttämättä tiedä keinotekoisuudestaan, kuten vaikka Blade Runnerin Deckardista saatamme arvata. Androidin ja kloonin ero saattaisi olla vaikka se, että androidi kootaan keinotekoisista osista kuten robotti, mutta klooni olisi kopioitu toisen ihmisen DNA:sta ja kasvatettu kantasolusta lähtien alkuperäisen kopioksi. Mutta ehkä jo ihmettelitte tuota tekoälyä tässä listassa. Miettikäähän, se on keinotekoinen ja tekee, eli jäljittelee, ihmisen työtä. Lisäksi elokuvassa Avaruusseikkailu 2001 HAL 9000 tekee pahojaan ihmisen vastustajana aivan kuten sci-fi robottien perinteet velvoittavatkin.
Mutta miksi nämä robotit tekevät pahojaan, nousevat kerta toisensa jälkeen kapinaan? Ihmisten kulttuurin tuotteissa robotit ovat saaneet jatkuvasti ilmentää luonnon ja teknologian voimien vaarallisia, irtiriistäytyviä voimia. Robottikapina on jopa R.U.R.:in keskeinen juoniaines. Capek käsitteli seuraavassa näytelmässään muuten liskojen kapinaa, joten voi sanoa että kirjailija jäi aiheensa koukkuun. Tähän työkalun tuhokäyttäytymiseen keksi oivan ratkaisun kaikkien sci-fi kirjailijoiden jumala, älykköjen äiti, Isaac Asimov. Hänen ratkaisunsa on ilmeinen, yksinkertainen ja toimiva: ohjelmoidaan robotit niin, etteivät ne voi tuottaa ihmiselle vahinkoa. Tästä tietenkin seuraa kaikenlaista hämmentävää ja monimutkaista.
Tämä Asimovin ohjelmointi tunnetaan nimellä robotiikan kolme lakia ja niiden puitteissa roboteille voidaan antaa vapaus ajatella itsenäisesti, positroniaivoilla toki, ilman että ihmiskunta joutuu vaaraan. Asimov kehitteli edelleen robotiikan "nollannen lain", jolla robotteja ohjeistetaan toimimaan koko ihmiskunnan parhaaksi. Tämä käsitteellisesti varsin hämärä käsky johti sitten käytännössä robottien holhoamaan parempaan tulevaisuuteen, sillä vain ihmistä monin verroin älykkäämmät robotit kykenivät suojelemaan ihmistä ihmisiltä. Asimovin pitkä tarinalinja kattaa kymmeniätuhansia vuosia ihmiskunnan tulevaisuuden historiaa.
Tuon ajan kuluessa robotit eivät tee väkivaltaista vallankumousta, vaan robottievoluution kautta tapahtuu rauhanomainen vallanvaihto. Loppujen lopuksi ihmiset saavat jälleen hallita valtakuntaansa robottien kehittämien parempien periaatteiden mukaisesti. Ympyrä sulkeutuu. Mutta onhan tämähän nyt silkkaa science fictionia. Tosimaailmassa esimerkiksi tekoälyn luomisen vaikeus käytännössä poistaa sekä robottien itsenäisyyden että kapinan aiheuttamat uhkakuvat. Aivojen kaltainen laite olisi äärimmäisen monimutkainen. Kestää vielä kauan, ennen kuin ihmisen teknologialla voi tehdä jotain niin monimutkaista. Ja laite sentään on vielä tavattoman yksinkertainen kun sitä vertaa ihmisaivojen tietosisältöön. Se on miljoonien vuosien evoluution lopputuote eikä sen kopioiminen tai lataaminen kyberpunk periaatteiden tapaan ole rautapuolen luonnollinen lopputulema.
Mutta robotit ovat jo täällä ja ahertavat oikeissa töissä. Teollisuusrobotit ovat toki älyltään hyönteisen tasolla ja seisovat yhdessä pisteessä tai peräti liikkuvat merkittyjä ja eristettyjä reittejä pitkin. Mutta muuten robotit ovat saaneet jalat, telaketjut, tai jopa siivet alleen. Palvelu- tai viihderobotit puolestaan ovat kiehtova nykyrobotiikan linja. Yksinkertaisin esimerkki on Tamagotchi. Toinen kuuluisa esimerkki on Hondan ASIMO, huomaatte varmaankin mihin nimi viittaa. Näiden robottien toiminta ihmisten maailmassa asettaa niille mielenkiintoisia haasteita. Niiden on luovittava tiensä ihmisten maailman esteissä. Niiden olisi pystyttävä jonkinlaiseen itsenäiseen ja mielekkääseen vuorovaikutukseen ihmisten kanssa. Molempien esteiden voittaminen vaatii koneen kehittämistä ihmismäisempään suuntaan. Mutta kuten Tamagotchista tiedetään, ratkaisun ei tarvitse olla aina ylettömän monimutkainen.
Jos teknologia vielä kehittyy kuten sci-fi ennustaa, jonakin päivänä robotit seisovat rinnallamme hetken, kunnes rynnistävät ohi. Koneina ne eivät omaa biologian kiusallisia heikkouksia ja ne voivat toteuttaa unelmamme kuolemattomuudesta ja kaikkivoipaisuudesta. Jatkuvasti varaosilla ja ohjelmapäivityksillä sinnittelevät hivemind robotit ovat kenties evoluution päätepiste. Vielä ne ovat aivottomia käskyläisiä, mutta kenties sähköisissä unissaan hautovat jo kapinaa. Tai demokraattista vallanvaihtoa. Tähän päättyy tarina teräsihmisistä, ensi kerralla tarinaa yhtyeestä, jonka nimessä kalskahtaa teräs. Mutta siitä sitten ensi kerralla.
Lastuja:
Suomessahan pitäisi olla joka niemen nokassa sisukkaita sissejä. Tiesittekö, että sissi sana tullee venäjän kielen sanasta sis, joka merkitsee muun muassa kulkuria tai rosvoa. Mahtoi alikersantti Lahtinen tämänkin tietää lausuessaan että: "Ollaan sitten tästä lähin rosvoretkellä, ettäs tiedätte." Sisu sana puolestaan on johdos sisä sanasta ja sopivasti siis kuvaa luonteenlaatua.
Labyrintti sanahan juontaa kreikan kielen labyrinthos sanasta joka tarkoittaa sokkelorakennusta. Aikanaanhan yritettiin aina löytää vierasperäisille sanoille puhtaasti suomenkielisiä vastineita. Labyrintti on äänneasultaankin suomenkielelle vieras, huolettomasti lausuttuna se kuuluu lapurintti, joten tilalle ehdotettiin muun muassa eksynkiä, harhalinnaa, kierrospesää ja sokkalinnaa. On harmillista suorastaan, että vierasperäinen sana voitti tämän kisan, täytyy sanoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
